tiistai 28. joulukuuta 2010

Pakkasen kauneutta

Kuurankukkia ja jäätä, kuuraa ja lunta. Sininen hämärä.




keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Uusien laukkujen aika

Tapasin messuilla vanhan kurssikaverini, joka kysyi huopalaukkujani. Niin, miksiköhän niitä ei ole pitkään aikaan valmistunut? Ehkä siksi, että kaappini on täynnä huopalaukkuja ja vain yhtä kehtaa kantaa mukanaan kerrallaan. Innostuin kuitenkin tekemään uuden laukun merinovillasta, jonka vuoritin raakasilkillä. Laukuissa pitää olla vetoketju, jotta ei tavarat lennä vauhdissa ja vuori suojaa villan pintaa. Aikamoista käsinompelua oli viimeistely, mutta laukku on osoittautunut oikein toimivaksi käytössä.
Tässä laukku, joka on tehty feltfactionin käsinvärjätystä harmaasta merinovillasta ja vuorina on luonnonvalkoinen raakasilkki.



 Vetoketjuun kiinnitin huopapaloista tehdyn vetokoukun.

 
Kaveriksi tuli vielä pieni laukku, jossa voi säilyttää aarteitaan.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huopaa huopuu

Taas lähti huovutus vauhtiin, kun pää oli täynnä ideoita messujen jälkeen. Samalla kun tarkistin varastoni materiaalihankintoja varten, muistin mitä kaikkea olikaan jo varastossa ja mitä niistä voisi tehdä. Niinpä päätin elää villakoirien keskellä ja keskittyä huovutukseen ja kankaanpainantaan. Ostin messuilta mikrovärjäykseen jauhetta, jolla voi värjätä villaa ja silkkiä, tai tehdä jauheesta juoman (en siis ollut suloinen myrkynkeittäjä niinkuin yleensä). Mitään esikäsittelyjä/jälkikäsittelyjä ei tarvittu eli aivan äärettömän helppoa. Tässä lopputulos valkoisen villakankaan värjäyksen jälkeen eli tuli ihan sen värinen kuin oli värikartassa. Helppoa oli eli lisää tällaisia väriaineita, niin käy värjärin elämä helpoksi!

Villan lumoissa huovutin huivin, laukun ja pikkupussukan. Oli tosi mukavaa eli todellista flow-elämystä. Kiitokset vaan Elina Saarelle tekniikkaopeista Nunohuovutus-kursseilla, nyt ne löytyvät tuotteistani, ja ihan omantyylisinäni. Kuvassa iso huivi, jossa yhdistetty silkkiä ja merinovillaa.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Lisää huovutettuja tauluja




Viime talvena näin hiihtolenkillä upean männyn, jonka kuoren pinta oli niin kaunis. Sen pinta oli pohjana tälle huovutukselle, jossa on käytetty erilaisia materiaaleja ja värejä. Muutama viikko sitten päätin saada sen vihdoin valmiiksi ja ompelin toiseen reunaan mustaa huopalankaa ja tein alle konekirjontaa. Eli työ joka jatkoi tarinaansa männyn kaarnasta eteenpäin tupajumiin. On kuin ihmiset eli nakertaa ja touhuaa tuossa samassa paikassa, vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi.

Last winter I was skiing and saw a beautiful pine tree and wanted to create something similar with wool. Material used for this piece is wool, thread and fibers. 

Lopputulos:


Isot huovutetut taulut, joissa yhdistetty useita materiaaleja merinovillasta silkkipeittoon ja luotu kolmiulotteista pintaa omalla huovutustekniikalla.Villat ja silkki värjätty käsin. Taulujen tekeminen kesti pitkään, jotta sain ruskean taulun värit kohdalleen, alunperin villasta piti tulla harmaata, mutta kuten usein käsinvärjäyksessä, lopputulos on yllätys. Samassa väriliemessä värjätty silkki olikin sitten ihan harmaata.

Combination of materials, layers and shapes. Merinowool and silk is hand dyed and nunofelted. White reminds about snow which is covering stones softly, brown is showing colours of stones and earth when there is not any more green and not yet snow. Names: March and November 




Marraskuu  ja Maaliskuu






Yksityiskohta taulusta Marraskuu


Minitekstiili


Minitekstiilinäyttelyyn tekemäni huovutustyö, jossa vapaalankakirjontaa ja merinovillaa. Herkkyys pyrkii esiin ja näin sitä oppii itsestään, kun luovuus tuo esiin syvimpiä tuntoja.

 











Huovutetut seinätaulut

Huovutetut taulut on tehty merinovillasta ja silkistä nunotekniikalla. Taulujen koko on noin 25 cm *25 cm. Nimeksi tälle sarjalle tuli fucking roses, satun nimittäin inhoamaan ruusuja ; )
Felted merinowool and silk, rose is hand stitched on top.






Huovutetut laukut


Suosikkihuopalaukkuni, josta piti tulla hattu.



Ensimmäinen huopalaukkuni, joka on edelleen ahkerassa käytössä.


Tässä vielä laukku, jossa yhdistin konekirjontaa ja huovutusta, laukun työnimenä Passion. Laukun tein Ulla Pohjolan kurssilla.






maanantai 8. marraskuuta 2010

Japanilaisen puutarhan henkeä



Penkki mietiskelyä varten. Istutukset ja reunat on tehty vasta tänä kesänä, joten kasvua odotellessa. Enimmäkseen penkissä on havuja, mutta myös maanpeiteperennoja, alppikärhö ja kuningattarena rusokirsikka.Penkin takana on suuri töyhtöangervo ja vasta istutettu loistosyreeni sekä viiruhelpi. Viiruhelpin halusin pankin vieressä, koska tuulessa se kahisee kauniisti. Punaiset kukat ovat väliaikaisesti penkin vieressä, ensi kesänä vaihtuvat valkoisiin. .
Tässä vielä kuva kukkivasta töyhtöangervosta edelliseltä vuodelta (penkkiä ei ollut silloin vielä vieressä).Työhtöangervon koko on pari metriä ja se kukkii upeasti ilman hoitoakin. Tosin on tainnut olla samassa paikassa vuosia ja leikataan alas joka kevät, mutta ehtii silti kasvaa hujahtaa tähän kokoon ja kukat hurmaavat heinäkuussa. Tänä vuonna leikkasin kukinnot pois ennen kuin ne menivät ihan ruskeiksi ja angervo oli komean vihreä sitten syksyyn saakka.






Krassi ja maahumala valloittivat tilan kynttilältä kesän ajaksi.

Kivipatsas.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Pallohortensia


 Pallohortensia on suosikkini. Valkoiset kukinnot yllättävät joka vuosi koollaan ja niistä saa upeat kuivakukat maljakkoon talveksi.

My favorite flower Grandiflora Annabelle, beautiful colour combination with Centerfold lily and they are both flowering at same time. Annebelle has lime green flowers which turn to be white and light red in few weeks.

 Pallohortensian pariksi sopii havut ja valkoiset liljat (kuvassa Centerfold lilja vieressä ja viiruhelpi takana).

 Taisin innostua lannoittamaan liikaa nokkosvedellä tänä vuonna kun hortensia kasvoi mittaa ja valtavia lehtiä, mutta kukinnot olivat hiukan pettymys. No, ensi vuonna säästeliästä lannoitusta.


 
Ja vielä lähikuva kukista:

torstai 5. elokuuta 2010

Betonia puutarhaan

Tein betonisydämiä koristeeksi pihalle. Kaikista tuli omanlaisiansa, oli sileää, rosoista, särkynyttä jne. Ihan kuin meillä ihmisilläkin. Kenenköhän sydäntä betonisydän eniten muistuttaa, onko tunteettoman kova vai herkän hauras? Uskaltauduin antamaan betonisydämen anopillekin- ei sentään ollut kivisydän...

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Hortensia terassilla

Tänä kesänä vähemmän on enemmän. Kyllästyin värikkäisiin kukkaistutuksiin loppukesästä ja nyt siirryttiin yksinkertaisiin. Katsotaan kuinka hortensia menestyy, vähän on ollut kylmää.