keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ajatuksia ja arboretumia

Huomasin tänään koko päivän puutarhassa tongittuani, että rentoakankaali on kukassa. Kuinka olin voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkenut siitä ohi useita kertoja? Painoin hommia ja kuljin lapion kanssa, välillä kastelukannun kanssa ja sitten kottareiden ja sitten kanankakkapussin jne. Eli hoidan puutarhaa, jotta saisin kauniita kasveja ja kukkia ja on niin kiire, etten huomaa niiden kukkivan. Siis ei mitään järkeä. Nyt teen kannullisen sangriaa ja istun ihmettelemään avautuvia kukkasia ja tuijotan niitä niin kauan, että näen nuppujen avautuvan ja nautin.
Aloin samalla myös miettiä, että kohta kukkii tuo laji ja sitten tuo ja sitten tuo onkin viimeinen ja syksy tulee. Kukkaset vilahtelivat silmissäni ja tunsin jo valmiiksi haikeutta kesän loppumisesta. Näinköhän menee elämäkin, ei ole aikaa nauttia ja pysähtyä, ja kaikki on ohi nopeasti?
Tänään kävin myös arboretumissa ihailemassa kasveja ja nauttimassa isojen puiden varjosta. Paikalle osui myös valokuvaaja, joka otti lapsista 1-vuotiskuvia siellä. Sitä touhua oli ihana seurata ja hymy jäi huulille: )

Tässä vielä kuvia Hatanpään arboretumista (paras paikka Tampereella!):




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!