perjantai 24. helmikuuta 2012

Kukkasten inspiroimaa

Keräilen kuvakansiooni kauniita kuvia tuotteista, joissa on sitä jotain. Niitä on kiva selailla ain välillä ja unelmoida niiden hankinnasta. Tähän tuli nyt tuotteita, joissa selkeästi kukat ovat olleet inspiraation lähteenä. Tuo pesuallas on aika mielenkiintoinen ja sopisi meillä hyvin naisten vessaan. Ja jakkaran voisi oikeastaan laittaa mihin vaan...


perjantai 17. helmikuuta 2012

Pihasuunnittelua

Parin pihasuunnittelun perusteella herkesin kirjoittelemaan jo ohjeita pihasuunnitteluun. Tällä kokemuksella ei voi paljoa ohjeistaa muuta, kuin että älä tee näitä samoja virheitä...

1. Suunnittelu
Ottaisin ilman muuta pihasuunnittelijan avuksi. Säästyisin monelta virheistutukselta ja pihan toiminnot löytäisivät helposti oikean paikan. Voihan kasvilistan tehdä yhdessä, jos on kovinkin tarkka siitä, mitä pihalle haluaa. Ja pihasuunnittelija tekemiä pihoja kannattaa katsoa, jotta tulee valittua oman tyyliin sopiva.Yritin saada pihasuunnittelijaa, kun muutimme nykyiseen kotiin muutama vuosi sitten. Talohan ei ole uusi eli osa pihan rakenteista oli jo tehty, mutta istutuksia ei oikein ollut tai ne olivat huonossa kunnossa. Mutta yllätys olikin suuri, kun pihasuunnitteluyritykset eivät vastanneet puheluihin tai niitä ei kiinnostanut tulla suunnittelemaan pihaa, joka ei ollut ihan uusi. Ja kauhea into oli itsellä aloittaa puutarhatyöt heti keväällä. Niinhän sitä sitten tehtiin itse. Yrityksen ja erehdyksen kautta.

http://olotila.yle.fi/piha/kasvit/suunnittelu/pihasuunnittelu-lahtee-pihan-muotokielen-valinnasta

2. Maltti

Kasvivalinnoissa on maltti paikallaan. Mieti miltä kasvi näyttää isona, eri vuodenaikoina ja muiden kasvien kanssa. Ja puutarhaliikkeeseen listan kanssa, ettei tule heräteostoksia. Ja toki niitä toimintojakin tarvitsee miettiä tarkasti, pitää olla aamukahvipaikkoja, varjopaikkoja helteelle, leikkipaikkaa jne. Ja mistä ne kulkureitit menevät. Tein ison muurikivi-istutusalueen ja suunnittelin sen sijaintia laittamalla kepit ajatellun alueen reunoille ja sitä sitten ihmeteltiin eri paikoista katselemalla. Mitä näkyy ikkunasta, ja mitä osuu silmiin ensimmäiseksi, kun saapuu pihaan tai kun avaa ulko-oven. Maltti kannattaa ja suunnittelu! Lajikkeita ei myöskään kannata laittaa liikaa, vaan huomioida istutukset niin, että alue näyttää hyvältä kaikkina vuodenaikoina. 
Tässä penkissä kevään aloittavat tulppaani ja pikkutalvio, sitten little princess päivänkakkara. Kesän hehkua tuovat liljat ja kukinnan päättää pallohortensia. Kukkivien kasvien välissä on kuunliljaa ja havuja tuomaan vihreyttä kaikkina vuodenaikoina. Taustalla näkyvä heinä on siirretty jo muualle, koska levisi aivan liikaa...


3. Oppi


Jos löydät jostain kauniin kiiltokuvan kasvista, niin käy katsomassa, miltä se oikeasti näyttää. Kuvathan on otettu niin, että näyttävät mahdollisimman edustavilta eikä totuus ole aina ihan samanlainen. Puistoista, puutarhaliikeistä tai naapurien pihoista saa hyviä vinkkejä. Kysele myös suosituksia muilta, monet puutarhaintoilijat neuvovat mielellään ja antavat myös jakotaimia omasta puutarhastaan.



4. Valinta

Valitse tarkasti etukäteen, minkä tyylisen pihan haluat. Romanttinen vai japanilaistyylinen, helppohoitoinen kivipiha havuineen vai perinnepiha. Toki talon tyyli ratkaisee myös paljon. Suunnittele kivien värit ja muodot, terassin väri, kalusteet, lamput ja ruukut kasvien lisäksi. Lyhdyt, pehmusteet, riippukeinut jne. Saat toimivat väri- ja tyylimaailman, jota kestää katsella pitkään. Suuri on kaunista ja kaikenmaailman tilpehööriä ei pihaan tarvita. Paitsi, jos tykkää sellaisesta ; )



Puutarhaliikken valintakin kannattaa, taimien laadussa, koossa ja hinnassa on suuria eroja. Koin suoranaisia kauhun hetkiä, kun olin puutarhamyymälässä ja joku osti 20 lemmikin alkua hintaan 5 €/kpl. Siis lemmikeistä, joita meillä kasvaa ojan pohjalla! 
Tässä muutama linkki pihasuunnittelun avuksi:

Kekkilän puutarhakoulu
puutarha.net
Kauneimmat pihat/Rudus
puutarhaunelma

torstai 16. helmikuuta 2012

Hyötypuut

Keväisen kukinnan ja syksyisen sadon toiveissa on hyvä istuttaa puita, tosin tie makoisaan satoon ei ole aina niin suoraviivainen. Puita pitää leikata, lannoittaa, kevätruiskuttaa ja joskus jopa myrkyttää. Mutta ehkä jonain päivänä meilläkin vielä satolaarit täyttyvät.


Kirsikka

Huvimaja Kirsikkapuu oli valintamme takapihan aamiaisterassin reunalle. Unelmoin jo silloin istumisesta kukkivan kirsikkapuun alla auringon lämmittäessä olkapäitä. Sitä on jo päästy kokeilemaan, kun puu on kasvanut aika vauhdilla. Ja se kirsikkasato! Ensimmäisenä kesänä saimme 2 kirsikkaa, jotka jaoimme. Hyviä ja makeita. Seuraavana kesänä odotimme suuren eli moninkertaisen sadon kypsymistä (niitä oli yli kymmenen). Siinä kirsikoiden alkaessa saada pintaansa syvänpunaista väriä ja makeuden jo alkaessa tihkua kirsikkapuun alla istuvan suuhun, oli eräänä aamuna vastassa yllätys. Kirsikat olivat kadonneet. Etsimme syyllisiä, mutta tajusimme pian, että paikalla olivat käyneet linnut ja tyhjentäneet puun. No, seuraavan kesänä odotimme moninmoninmoninkertaista satoa ja suunnittelimme suojaavamme kypsyvät kirsikat verkolla. Mutta mukaan tuli pieni yllätys. Puun valtasivat kirvat. Se siitä sadosta. Kirvat istuivat puussa ja muurahaiset kulkivat lypsämässä niitä.Myrkytettiin puuta useamman kerran periaatteella (meidän tontille ette kirvat tule) ja myrkkykirsikoita ei sitten viitsinyt syödä. Todennäköisesti ensi kesänä kirsikkapuun kimppuun rynnistää metsästä norsulauma, bambit tai villihanhet.







Omena

Omenapuita on istutettu hartaudella. Valkea kuulas ja punakaneli löysivät paikkansa hedelmätarhasta. Hiukan niitä rusakot rokottivat viime kesänä, mutta uutta kasvua tuli nopeasti. Omenasatoon pääseminen taitaa viedä aikansa. Etupihalla meillä on vanha omenapuu, jonka omenat ovat herkullisia. Ja kukinto keväällä on upea. Puun leikkaaminen on vaan taitolaji, eikä se oikein tahdo aloittelijalta luistaa. Puu tuntuu olevan joka vuosi liian tiivis ja korkeuttakin sille on tullut ihan liikaa. Pitäisi kuulemma olla niin harva, että voi karvahatun heittää läpi. Ohjekirjan kanssa pyllistellään sahat ja oksaleikkurit tanassa ja kierretään puuta ja ihmetellään, että mistähän leikattais. No, ensi keväänä vaan aikaisin karsimispuuhiin, jotta saadaan satoa. Nyt hellekesinä on kyllä raakileet pudonneet maahan, ilmeisesti vettä ei riitä kaikille ompuille. Mutta on kyllä mukava poimia alkusyksyn aamuina kasteiselta nurmikolta käteensä pari punaista omenaa ja iskeä hampaansa sen pintaan.Maistuu ihan erilaiselta kuin säilöntäaineella kuorrutetut väkisinkypsytetyt tuontiomenat. Jos satoa tulee runsaasti, teen omenatuoremehua ja pakastan osan viipaleina (hiukan aikaa keitettynä, jolloin sopivat piirakan päälle tai omenapaistosta varten).

Luumu

Luumupuu Sinikka pääsi pihalle upean suomalaisen naisen nimen haltijana. Huhuu, missä ovat kukat ja luumut? Mahtaako mennä 10 vuotta ennenkuin saamme maistaa luumuja? Naapurin puussa oli yhtenä keväänä upea luumupuun kukinta. Mutta yhtään luumua emme saaneet maistiaisiksi, olivat kotonakin aina ettei päästy edes luumuvarkaisiin ; ) No, sitten kun meille tulee sato, istutaan etupihan penkillä vatsakummut pulleina luumuämpäreiden kanssa. Luumupuusta ei ole yhtään kuvaa edes, mokomakin petturi!

Päärynä

Päärynäpuu on siskolta saatu Olga. Se onkin oikea siskonpuu, luotettava, helppo ja iloa tuottava. Ja teki heti ensimmäisenä vuonna kaksi päärynää. Sitten kun tulee isompi sato, niin kerään päärynät koriin ja ajelen siskon luo ja me pidetään päärynäjuhlat!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Parhaat pihapuut

Puiden hankinta onkin miettimisen arvoinen asia. Mokomat saattavat hujahtaa kymmenmetriseksi ja sellainen on tuskin mukava talon vieressä. Ja toki haluaisi puun kukkivan, loistavan syksyllä upeilla väreillä ja jäävän maltillisen kokoiseksi. Kaikista lajikkeista päädyin hankkimaan koristepuiksi rusokirsikan (Prunus Sargentii), sirotuomipihlajan, koristeomenapuu Kuohun ja helmipihlajan hyötypuiden lisäksi.
Ruskokirsikka on yksi parhaista puista. Runko on kauniin pronssisen ruskea, kukkii keväällä vaaleanpunaisin kukin ja syksyllä saa nauttia ihanasta värityksestä.


Koristeomenapuu ja helmipihlaja ovat vielä pieniä ja viime talvena jäniksen niitä karsivat lisää. Erityisesti odotan helmipihlajan valkoisia marjoja ilmestyväksi muutaman vuoden päästä. Tänä vuonna täytyy vain muistaa suojata hyvin jäniksiä vastaan.
Lopuksi hyppäsin taas unelmalistalleni uusien pihaunelmien perään.
Ajattelin myös muistopuun istuttamista. Voisi olla mukavaa istuttaa puu, kun lapsi syntyy tai kun lapsella on rippijuhlat tai itse täyttää pyöreitä vuosia. Tai mitä jo istuttaisi surupuun, toivoen että puun kasvaessa suru vähenee. Sen alle voisi laittaa penkin ja istuskella siinä muistellen.

Katsura

Katsuraa katselin pitkään ja kaivoin tietoja sen kestävyydestä. Puun lehdet ovat niin hauskan näköiset, mutta talvenkesto vähän epävarmaa, ainakin täällä kakkosvyöhykkeellä. Ainakin vaatisi suojaisen kasvupaikan. Mutta sopisi kauniisti japanilaistyyppiseen puutarhaan.

Mantsurianjalopähkinä

Tähän lajikkeeseen törmää aina silloin tällöin ja puun tunnistaa upeista lehdistä. Puu jää maltillisen kokoiseksi ja tekee vielä pähkinöitäkin. Kasvutavaltaan kaunis. Ehkä tällekin löytyisi pihasta paikka.



Riippajalava

Pendula, riippaoksainen lajike, jonka alla voisi juoda iltapäiväkahvit helteellä. Se oli ostoslistallani, mutta jonkin kummallisen, puutarhaliikkeissä tapahtuvan mielenhäiriön johdosta päädyin ostamaan riippakoristeomenapuun jalavan sijaan. Sitä on kyllä tullut vähän harmiteltua ja ehkä opittuakin sen verran, että heräteostoksia puutarhaliikkeissä pyrkii välttämään.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vanhanajan perennat

Äidin ja anopin pihasta on tullut otettua useampia kasveja ja ne ovat menestyneet aina. Perinteiset suomalaiset kasvit ovat kestäviä, eivätkä vaadi talvisuojauksia. Tässä muutamia kuvia omalta pihaltani löytyvistä vanhoista lajeista.
Iiris, joka viihtyy auringossa ja kukkii alkukesästä. Istutus pintaan ja tarvii jakamista muutaman vuoden välein, jotta jaksaa kukkia. Perinteisiä värejä on lila ja keltainen, mutta lajikkeita löytyy vaikka kuinka paljon. Viimeisin hankintani oli valkoinen Iiris ja punaisen ostin Pärnun torilta mummeleilta. Iiriksen kukinta ei kestää kauaa, mutta lehdistö on kaunis. Jossain puutarhakirjassa kerrottiin, että japanilaisessa puutarhassa iiriksiä käytetään edustamaan maskuliinisuutta. Lehdistö onkin kaunis ja säilyy vihreänä koko kasvukauden. Itse käytän iiriksen lehtiä myös kesän kukka-asetelmissa.


Toinen suosikki on särkynyt sydän, jonka kestävyys tosin ei ole ihan niin takuuvarma, jos keväällä tulee kylmät kelit lämpöjakson jälkeen. Olen joskus suojannut varhain nousevat särkyneensydämen alut peitolla, kun on ollut yöpakkasia. Tykkää puolivarjosta eikä pidä siirtämisestä. Hyvä laittaa viereen jotain, joka peittää kasvuston kukinnan jälkeen, sillä lehdistö ei ole enää sen jälkeen kaunis. Itselläni on valkoinen lajike, joka on hiukan etsinyt paikkaansa pihassa, mutta nyt on havujen vieressä tilavalla kasvupaikalla, joten ensi kesän kukintaa jo malttamattomana odottelen.





Ja sitten syysleimu, joka ainakin omassa pihassani kukkii jo heinäkuun lopulla. Tämä lajike leviää nopeasti ja on jotain perinteistä lajiketta. Syysleimua löytyy kaikissa mahdollisissa pinkin ja lilan sävyissä, mutta itselläni on vain valkoista.



Äitin pihasta löysin myös koreakärsämöä, joka on aika hauska kukka aurinkoiselle paikalle. Tähän laitoin sen tuomaan keveyttä tumman purppuraheisiangervon eteen.


Harmaamalvikki on myös tosi ihana, se kasvaa yli metrin mittaiseksi ja kukkii vaaleanpunaisena loppukesästä.

torstai 2. helmikuuta 2012

Top 5 kasvihankinnat varjoon

Eilen ilmestyi Kotipuutarhalehti, jota lukiessa tuli oikea ikävä kevääseen ja kesään. Mietin tallustelua lämpöisellä nurmikolla, ensimmäisiä sipulikukkia ja mullan tuoksua, kun lumi sulaa pois. Kevättuskaa lievittääkseni tein listaa kasveista, jotka ovat omia suosikkejani varjoisiin kasvupaikkoihin:

Kalliokielo

Liuskavaleangervo


Taponlehti- kuvassa vasemmassa alareunassa ja varjoyrtti oikeassa alareunassa:

Alppikärhö

Huopaa ja kristallia


Ei yhtään samanlaista. 
Mutta silti yksi, niin erilainen
muiden joukossa.
Olla toisenlainen.
Kiiltävä ja säihkyvä.
Kova vastaan pehmeä.
Kallis vai halpa.
Muunlainen.
Ja ehkä juuri siksi molemmat niin kauniita.
Omanlaisinaan.