torstai 16. helmikuuta 2012

Hyötypuut

Keväisen kukinnan ja syksyisen sadon toiveissa on hyvä istuttaa puita, tosin tie makoisaan satoon ei ole aina niin suoraviivainen. Puita pitää leikata, lannoittaa, kevätruiskuttaa ja joskus jopa myrkyttää. Mutta ehkä jonain päivänä meilläkin vielä satolaarit täyttyvät.


Kirsikka

Huvimaja Kirsikkapuu oli valintamme takapihan aamiaisterassin reunalle. Unelmoin jo silloin istumisesta kukkivan kirsikkapuun alla auringon lämmittäessä olkapäitä. Sitä on jo päästy kokeilemaan, kun puu on kasvanut aika vauhdilla. Ja se kirsikkasato! Ensimmäisenä kesänä saimme 2 kirsikkaa, jotka jaoimme. Hyviä ja makeita. Seuraavana kesänä odotimme suuren eli moninkertaisen sadon kypsymistä (niitä oli yli kymmenen). Siinä kirsikoiden alkaessa saada pintaansa syvänpunaista väriä ja makeuden jo alkaessa tihkua kirsikkapuun alla istuvan suuhun, oli eräänä aamuna vastassa yllätys. Kirsikat olivat kadonneet. Etsimme syyllisiä, mutta tajusimme pian, että paikalla olivat käyneet linnut ja tyhjentäneet puun. No, seuraavan kesänä odotimme moninmoninmoninkertaista satoa ja suunnittelimme suojaavamme kypsyvät kirsikat verkolla. Mutta mukaan tuli pieni yllätys. Puun valtasivat kirvat. Se siitä sadosta. Kirvat istuivat puussa ja muurahaiset kulkivat lypsämässä niitä.Myrkytettiin puuta useamman kerran periaatteella (meidän tontille ette kirvat tule) ja myrkkykirsikoita ei sitten viitsinyt syödä. Todennäköisesti ensi kesänä kirsikkapuun kimppuun rynnistää metsästä norsulauma, bambit tai villihanhet.







Omena

Omenapuita on istutettu hartaudella. Valkea kuulas ja punakaneli löysivät paikkansa hedelmätarhasta. Hiukan niitä rusakot rokottivat viime kesänä, mutta uutta kasvua tuli nopeasti. Omenasatoon pääseminen taitaa viedä aikansa. Etupihalla meillä on vanha omenapuu, jonka omenat ovat herkullisia. Ja kukinto keväällä on upea. Puun leikkaaminen on vaan taitolaji, eikä se oikein tahdo aloittelijalta luistaa. Puu tuntuu olevan joka vuosi liian tiivis ja korkeuttakin sille on tullut ihan liikaa. Pitäisi kuulemma olla niin harva, että voi karvahatun heittää läpi. Ohjekirjan kanssa pyllistellään sahat ja oksaleikkurit tanassa ja kierretään puuta ja ihmetellään, että mistähän leikattais. No, ensi keväänä vaan aikaisin karsimispuuhiin, jotta saadaan satoa. Nyt hellekesinä on kyllä raakileet pudonneet maahan, ilmeisesti vettä ei riitä kaikille ompuille. Mutta on kyllä mukava poimia alkusyksyn aamuina kasteiselta nurmikolta käteensä pari punaista omenaa ja iskeä hampaansa sen pintaan.Maistuu ihan erilaiselta kuin säilöntäaineella kuorrutetut väkisinkypsytetyt tuontiomenat. Jos satoa tulee runsaasti, teen omenatuoremehua ja pakastan osan viipaleina (hiukan aikaa keitettynä, jolloin sopivat piirakan päälle tai omenapaistosta varten).

Luumu

Luumupuu Sinikka pääsi pihalle upean suomalaisen naisen nimen haltijana. Huhuu, missä ovat kukat ja luumut? Mahtaako mennä 10 vuotta ennenkuin saamme maistaa luumuja? Naapurin puussa oli yhtenä keväänä upea luumupuun kukinta. Mutta yhtään luumua emme saaneet maistiaisiksi, olivat kotonakin aina ettei päästy edes luumuvarkaisiin ; ) No, sitten kun meille tulee sato, istutaan etupihan penkillä vatsakummut pulleina luumuämpäreiden kanssa. Luumupuusta ei ole yhtään kuvaa edes, mokomakin petturi!

Päärynä

Päärynäpuu on siskolta saatu Olga. Se onkin oikea siskonpuu, luotettava, helppo ja iloa tuottava. Ja teki heti ensimmäisenä vuonna kaksi päärynää. Sitten kun tulee isompi sato, niin kerään päärynät koriin ja ajelen siskon luo ja me pidetään päärynäjuhlat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!