keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Parhaat pihapuut

Puiden hankinta onkin miettimisen arvoinen asia. Mokomat saattavat hujahtaa kymmenmetriseksi ja sellainen on tuskin mukava talon vieressä. Ja toki haluaisi puun kukkivan, loistavan syksyllä upeilla väreillä ja jäävän maltillisen kokoiseksi. Kaikista lajikkeista päädyin hankkimaan koristepuiksi rusokirsikan (Prunus Sargentii), sirotuomipihlajan, koristeomenapuu Kuohun ja helmipihlajan hyötypuiden lisäksi.
Ruskokirsikka on yksi parhaista puista. Runko on kauniin pronssisen ruskea, kukkii keväällä vaaleanpunaisin kukin ja syksyllä saa nauttia ihanasta värityksestä.


Koristeomenapuu ja helmipihlaja ovat vielä pieniä ja viime talvena jäniksen niitä karsivat lisää. Erityisesti odotan helmipihlajan valkoisia marjoja ilmestyväksi muutaman vuoden päästä. Tänä vuonna täytyy vain muistaa suojata hyvin jäniksiä vastaan.
Lopuksi hyppäsin taas unelmalistalleni uusien pihaunelmien perään.
Ajattelin myös muistopuun istuttamista. Voisi olla mukavaa istuttaa puu, kun lapsi syntyy tai kun lapsella on rippijuhlat tai itse täyttää pyöreitä vuosia. Tai mitä jo istuttaisi surupuun, toivoen että puun kasvaessa suru vähenee. Sen alle voisi laittaa penkin ja istuskella siinä muistellen.

Katsura

Katsuraa katselin pitkään ja kaivoin tietoja sen kestävyydestä. Puun lehdet ovat niin hauskan näköiset, mutta talvenkesto vähän epävarmaa, ainakin täällä kakkosvyöhykkeellä. Ainakin vaatisi suojaisen kasvupaikan. Mutta sopisi kauniisti japanilaistyyppiseen puutarhaan.

Mantsurianjalopähkinä

Tähän lajikkeeseen törmää aina silloin tällöin ja puun tunnistaa upeista lehdistä. Puu jää maltillisen kokoiseksi ja tekee vielä pähkinöitäkin. Kasvutavaltaan kaunis. Ehkä tällekin löytyisi pihasta paikka.



Riippajalava

Pendula, riippaoksainen lajike, jonka alla voisi juoda iltapäiväkahvit helteellä. Se oli ostoslistallani, mutta jonkin kummallisen, puutarhaliikkeissä tapahtuvan mielenhäiriön johdosta päädyin ostamaan riippakoristeomenapuun jalavan sijaan. Sitä on kyllä tullut vähän harmiteltua ja ehkä opittuakin sen verran, että heräteostoksia puutarhaliikkeissä pyrkii välttämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!