torstai 26. heinäkuuta 2012

Betonituotteita puutarhaan

Eilen oli postilaatikossa taas mukavaa luettavaa eli Kotipuutarha-lehti. Bongasin sieltä mm. nämä betonituotteet, joiden ostamisesta saa hyvän tuotteen lisäksi hyvän mielen. Tuotteet valmistetaan Lyhdyn toimesta eli Lyhty on Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja. Tarjolla on isoja ruukkuja eri mitoilla sekä penkkejä. Voisin heti ostaa joko penkin tai sitten pari korkeaa ruukkua. Tuotteet on suunnitellut muotoilija Pinja Drufva ja mukana tuotteiden valmistuksen suunnittelussa Rudus Oy. Lisätietoja löytyy osoitteesta Lyhty (klikkaa linkkiä) ja tuotekatalogi tästä tuote-esite.

Tässä muutama kuva tuotteista (kuvat Lyhdyn sivuilta). Penkin muotoilussa on huomioitu tuotteen paino eli penkin saa siirrettyä kätevästi, kun kaikki kolme osaa saa irrotettua. Ruukut ovat taas juuri sellaisia isoja, kuin tämän hetken pihatrendit edellyttävät.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Designia Suomesta

SuviDesign 2012

Oriveden muotoilutapahtuma tuli koettua ensimmäistä kertaa. Aiemmin olen missannut tapahtuman kesälomareissujen takia. Eipä ollut turha reissu! Mukavaa oli tavata muotoilijoita, nähdä työnäytöksiä sekä jutella kiireettä muotoilijoiden kanssa ja kuulla tarinoita tuotteista. Ihastusta herättivät varsinkin kierrätyslasituotteet sekä puusta tehdyt Emalipuun puutuotteet.



Lisäksi Purnun taidenäyttely oli monipuolinen ja näkemisen arvoinen. Tässä muutama kuva Purnun veistoksista sekä irtokarkeista tehdystä kuvasta:


Eihän mukavaa reissua tehdä ilman, että pistäydytään kahveelle. Päädyimme Oriveden Cafe Herkkuhetkeen, jossa tiskit notkuivat upeista leivonnaisista, ja kaikki oli tehty paikan päällä. Tarvitseeko edes sanoa, että niin mielettömän hyvää? Miksi tällaista paikkaa ei ole Tampereella?



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Lähiruokaa ja maaseutumatkailua

Sateisen sään kypsyttäminä lähdimme tutustumaan Tampereen lähiseudun matkailukohteisiin. Tällä kertaa suuntana oli Pälkäne ja Kangasala. Aloitimme vierailun Rönnvikin viinitilalta, jossa on sekä viinimyymälä että ravintola. Viinit on tehty oman tilan marjoista, mm. karviaisista ja raparperista, ja laaduista löytyy erilaisia aina kuohuviinistä jälkiruokaviineihin.

Olimme innoissamme, kun kuulimme, että ravintolassa on mahdollista ottaa neljän viinilaadun viinitasting. Sinnehän suuntasimme samantien, jotta kotiinviemiset olisi helpompi ostaa. Viinitasting olikin hyvä idea, mutta miinuspisteitä ropsahti tarjottimesta (perinteinen kouluruokalatarjotin), jossa viinilasit tarjoiltiin. Joskus se vaan on pienestä kiinni! Saksassa viinitastingissä lasit olivat aina kauniilla puutarjottimella, jossa oli omat paikat viinilaseille. Lisäksi kaipasin hiukan keksejä viinien välissä syötäväksi, jotta eri maut olisivat maistuneet paremmin.
Maistelun jälkeen suuntasimme takaisin kauppaan ostoksille ja ostoskassiin päätyi Roseviini sekä puolikuiva valkoherukkaviini.




Rönnvikistä jatkoimme matkaa läheiselle Suttisen tilalle lähiruokaostoksille. Myymälässä oli paljon eri tilojen tuotteita ja lisäksi hyvä valikoima suomalaisten pienten käsityöyrittäjien tuotteita, mm. Opriikan kansallispukukankaista tehdyt pussukat ja Tuunin kierrätyskangastuotteet. Suttisen tilalla oli myös viehättävä kahvio herkullisten leivonnaisten kera. Tällä kertaa täytimme herkkukorimme Heidi-valkohomejuustolla sekä paikallisella leipäjuustolla.



Sen jälkeen suuntasimme Kesänmaku-kauppaan. Kaikki kaupat olivat parin kilometrin säteellä toisistaan ja hyvin opastettuna. Kesänmaussa Katajan lihan lihatiski notkui toinen toistaan herkullisemman näköisiä lihatuotteita. Possua, savupalvia ja makkaroita, ja niin herkkukorimme pullistellen ihania tuotteita jatkoimme matkaa.

Viimeiseksi suuntasimme Kangasalle pajutilalle. Siellä on kakkubaari, jossa valikoima olikin huikea ja kakkujen ulkonäkö sai veden herahtamaan kielelle. Pettymys oli kuitenkin kakun maku, ja jätin osan tästä kauniista kakkupalasta syömättä (ainutkertainen tilanne, että suklaakakku ei mennyt alas). Kaikki kakut tulevat ulkomailta, osa jopa amerikasta asti! Siinä kyllä pisteet putosivat, miksi ihmeessä ei tarjota paikallisia leivonnaisia?

Pajutilalla myydään myös ranskalaista maalaisromantiikkaa tuutin täydeltä, eli se siitä lähiruoasta ja paikallisista tuotteista. Poistuimme paikalta vähin äänin, ja hiukan hämillämme kokemuksesta.

Nyt on maisteltu Katajan lihan tuotteet ja Suttisen tilalta ostetut juustot. Aivan mielettömän hyvää. Jos Pälkäne olisi lähempänä, hakisin kaikki lihatuotteet sieltä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Havujen vihreyttä

Ei voi olla pihaa ilman havuja! Helpompia ja kauniimpia kasveja saa hakea, ja lajikkeitakin löytyy joka lähtöön. On pientä, suurta, pyöreää, kapeaa ja löytyypä eri värejäkin eli vihreän kaikki sävyt. Hoitokin on helppoa, sen kun istuttaa havumultaan, lannoittaa säännöllisesti ja suojaa kevätauringolta ensimmäiset vuodet. Ja vihreyttä on luvassa vuoden ympäri. Joitakin havuja joutuu leikkaamaankin, jotta saa kasvun pidettyä oikean muotoisena. Isoja tuijiakin leikkaan joka vuosi, jotta pysyvät muodossa ja eivät kasva liian korkeiksi.
Tässä päivitys aikaisempaan tekstiin suosikkihavuista ja myös uudet kuvat.

Laakakataja ryömii maata pitkin.


Kartiovalkokuusimetsä

Pallotuija
Tuivio, joka muuttuu ruskeaksi syksyllä, mutta palautuu vihreäksi keväällä.

Sinilaakakataja

Timanttituijat ja edessä mustilanhortensis sekä lamopensasangervot.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Moselin laakso ja Luxembourg

Pari vuotta sitten lensimme rynkyn kyydissä Hahnin kentälle ja tällä kertaa kokeilussa oli siis Saksa ja Moselin laakso. Lentokentällä odotti vuokra-auto, jolla suunnistimme illan pimetessä Bernkasteliin. Hotelli löytyi hiukan kaupungin reunalta, ja paikka olikin kaunis ja siisti. Tässä kaupungissa parempi valinta olisi yöpyä ihan keskustassa, sillä Moselin toisella puolella ei ole mitään muuta kuin asuintaloja eli on aina käveltävä tähän keskustan alueelle. Bernkastel on tosi pieni paikka ja kuin satukirjasta kauniine taloineen ja katuineen.

Turisteja saapui säännöllisin väliajoin bussilasteittain katsomaan paikkaa, joten tässäkin kaupungissa katuja saa tallata lähes jonomuodostelmassa. Kävimme syömässä muhkeat saksalaiset illalliset ja huomasin vastaavani saksankielisiin kysymyksiin, vaikka kielitaito on kyllä ollut unholassa jo 20 vuotta.Jostain aivojen sopukasta vanhatkin tiedot näköjään löytyvät. Aamulla sitten katsastimme kaupungin vielä kerran ja suuntasimme seuraavaa paikkaa kohden. Enempää aikaa ei tässä kylässä ollut tarvetta viettää, emmekä olisi todennäköisesti keksineet siellä tekemistäkään. Hotellin edessä oleva upea pasuunakukka oli myös ihan pakko kuvata.


Seuraavaksi menimme Trieriin, jossa viivyimme 3 yötä. Ajoimme läpi viinilaakson, jossa olikin kauniit maisemat. Trierissä hotellin löytäminen autolla tuotti pieniä vaikeuksia, mutta perille löydettiin kuskin pettämättömän suuntavaiston ja google street viewn muistikuvien avulla. Kaupungissa oli paljon ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuudet, tietysti myös lyhyt matka Luxembourgiin. Aika kului siis shoppaillen ja katukahviloissa istuskellen. Hotellissa olimme eläkeläismatkailijoiden kanssa eli kovin riehakasta ei meno ollut.
 

 
Vaikutuksen teki Luxembourg. Saavuttuamme sinne hyppäsimme sightseeing bussiin, mikä olikin hyvä valinta, sillä näimme kaupungin eri puolet kätevästi. Luxembourgiin pitää mennä toistekin, jotta voi viettää hiukan aikaakin nauttimassa kaupungin upeasta tunnelmasta. EU-rakennukset, vanhat kaupunginosat, kukkakimppua kantava liikemies, luksusautot, eri kulttuurit- niin paljon nähtävää. Kaupunki oli riittävän suuri, jotta näkemistä ja kokemista riittää varmasti viikoksi. Luxembourgin jälkeen suuntasimme kotia kohti ja Tampereen kentällä alkoi autonavaimien etsintä. Joita ei sitten löytynyt millään. Matkalaukuista tavarat ulos kalsareita myöten ja jokainen tasku käännettiin nurin. Ei auttanut mikään, kyyti kotiin noutamaan vara-avaimia ja vihdoin parin tunnin odottelun jälkeen saatiin auto ja loput matkaseurueesta kotiin. Avaimet löytyivät lopulta Bernkastelin hotellin pöydältä, josta saimme ne takaisin nopeasti. Varmaan siinä vaiheessa, kun avaimet on siihen laskettu, on lausuttu maagiset sanat, muista että keksitään noille auton avaimille joku hyvä säilytyspaikka...




Köynnösportti

Pitkän harkinnan jälkeen laitoimme viime syksynä köynnösportin takapihalle. Portti tehtiin kestopuusta ja nyt odottelemme sen harmaantumista. Olemme kyllä keskustelleet sen maalaamisesta, mutta väristä emme ole päässeet sopimukseen. Jos tekisi siitä kiinanpunaisen? Taitaa saada harmaantua rauhassa vielä toistaiseksi ja ehkä jossain vaiheessa käsittelemme värillisellä öljyllä.
Puidenostoreissusta olisi saanut kyllä hyvän komedian aikaiseksi. Kun koko lasti oli laitettu kärryyn, sanoin että en ole sittenkään ihan varma väristä. Niin sitä sitten vaihdettiin puut ruskeisiin kestopuihin ja tottakai jokainen puulaatu piti palauttaa omaan pinoonsa ja ajaa peräkärryn kanssa ympäri puuliikkeen pihaa. Ja sitten otettiin uudestaan ja kerättiin ne uudenväriset uusista pinoista. Noo, osaatte varmaan kuvitella miehen ilmeen tämän episodin aikana. ja taisi pari asiakasta katsella myös pitkään puuhiamme. Mutta tultiin vielä samalla autolla kotiin (aina ei oo niin käynyt). Me naisethan osataan päättää asiat, eikö vain ; ) Parempihan se siinä vaiheessa oli vielä vaihtaa, näin menee naisen logiikka.
Köynnökset ovat jo kasvamassa  molemmin puolin, amurinviini (upea syysväri) ja valkoinen jalokärhö Ms Bateman toisella puolella, ja toisella puolella on mantsuriankärhö sekä keväällä hankkimani valkoinen alppikärhö Albina Plena (kukkii keväällä). Luvassa pitäisi siis olla koko kesäksi kauneutta. Olen yrittänyt lannoittaa hevosenkakalla, nokkosvedellä ja kompostilla. Katsotaan onko ahneella huono loppu.



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Purppuraa

Sateen myötä päädyin taas tänne läppärin äärelle. Hellepäivinäkin yritin muistaa ikuistaa parhaita paloja puutarhasta. Viime vuonna istutetun perhoangervon ensimmäiset kukat ilmestyivät helteiden aikaan sekä valkoista hehkua tarjoaa joka vuosi satoja kukkia tekevä kurjenpolvi.

 Kameran zoomiin päätyi purppuraheisiangervon hieno kukinta, vaaleat kukat näkyvät hienosti tummien lehtien lomasta. Tässä ryhmässä on kolme pensasta ja se on kestävä lajike eli siitä ei tarvitse kirvoja myrkytellä.Tänäkin vuonna on meillä saanut kulkea myrkkysumuttimen kanssa, kirvoja on ollut vähän joka kasvissa (no, isäntäperheen ne ovat jättäneet toistaiseksi rauhaan).


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Puutarhapenkki

No nyt se on valmis! Kotitimpuri teki kirsikkapuun alle uuden penkin, sopivaa kun ei kaupasta löytynyt. Ja siitä tulikin juuri sellainen kuin olin suunnitellut. Tähän on kiva istahtaa, ihailla kasveja ja mietiskellä mukavia asioita.




Nyt haluaisin tehdä viereen betonista ison ja laakean vadin, johon voisi laittaa kiviä ja ehkä jonkin kasvin (penkillä oleva ruukku ei oikein sovi tyyliin ja se saikin jo siirron muualle). Muotti on hakusessa betonivalua varten ja muoto suunnitteilla. Ehkä käyn tänään kirpputorilla etsimässä sopivaa muottia, kauppojen valikoimista ei ainakaan vielä löytynyt tarpeeksi isoa muovivatia.