tiistai 10. heinäkuuta 2012

Moselin laakso ja Luxembourg

Pari vuotta sitten lensimme rynkyn kyydissä Hahnin kentälle ja tällä kertaa kokeilussa oli siis Saksa ja Moselin laakso. Lentokentällä odotti vuokra-auto, jolla suunnistimme illan pimetessä Bernkasteliin. Hotelli löytyi hiukan kaupungin reunalta, ja paikka olikin kaunis ja siisti. Tässä kaupungissa parempi valinta olisi yöpyä ihan keskustassa, sillä Moselin toisella puolella ei ole mitään muuta kuin asuintaloja eli on aina käveltävä tähän keskustan alueelle. Bernkastel on tosi pieni paikka ja kuin satukirjasta kauniine taloineen ja katuineen.

Turisteja saapui säännöllisin väliajoin bussilasteittain katsomaan paikkaa, joten tässäkin kaupungissa katuja saa tallata lähes jonomuodostelmassa. Kävimme syömässä muhkeat saksalaiset illalliset ja huomasin vastaavani saksankielisiin kysymyksiin, vaikka kielitaito on kyllä ollut unholassa jo 20 vuotta.Jostain aivojen sopukasta vanhatkin tiedot näköjään löytyvät. Aamulla sitten katsastimme kaupungin vielä kerran ja suuntasimme seuraavaa paikkaa kohden. Enempää aikaa ei tässä kylässä ollut tarvetta viettää, emmekä olisi todennäköisesti keksineet siellä tekemistäkään. Hotellin edessä oleva upea pasuunakukka oli myös ihan pakko kuvata.


Seuraavaksi menimme Trieriin, jossa viivyimme 3 yötä. Ajoimme läpi viinilaakson, jossa olikin kauniit maisemat. Trierissä hotellin löytäminen autolla tuotti pieniä vaikeuksia, mutta perille löydettiin kuskin pettämättömän suuntavaiston ja google street viewn muistikuvien avulla. Kaupungissa oli paljon ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuudet, tietysti myös lyhyt matka Luxembourgiin. Aika kului siis shoppaillen ja katukahviloissa istuskellen. Hotellissa olimme eläkeläismatkailijoiden kanssa eli kovin riehakasta ei meno ollut.
 

 
Vaikutuksen teki Luxembourg. Saavuttuamme sinne hyppäsimme sightseeing bussiin, mikä olikin hyvä valinta, sillä näimme kaupungin eri puolet kätevästi. Luxembourgiin pitää mennä toistekin, jotta voi viettää hiukan aikaakin nauttimassa kaupungin upeasta tunnelmasta. EU-rakennukset, vanhat kaupunginosat, kukkakimppua kantava liikemies, luksusautot, eri kulttuurit- niin paljon nähtävää. Kaupunki oli riittävän suuri, jotta näkemistä ja kokemista riittää varmasti viikoksi. Luxembourgin jälkeen suuntasimme kotia kohti ja Tampereen kentällä alkoi autonavaimien etsintä. Joita ei sitten löytynyt millään. Matkalaukuista tavarat ulos kalsareita myöten ja jokainen tasku käännettiin nurin. Ei auttanut mikään, kyyti kotiin noutamaan vara-avaimia ja vihdoin parin tunnin odottelun jälkeen saatiin auto ja loput matkaseurueesta kotiin. Avaimet löytyivät lopulta Bernkastelin hotellin pöydältä, josta saimme ne takaisin nopeasti. Varmaan siinä vaiheessa, kun avaimet on siihen laskettu, on lausuttu maagiset sanat, muista että keksitään noille auton avaimille joku hyvä säilytyspaikka...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!