maanantai 15. joulukuuta 2014

Maailman paras joulusinappi

Mikään ei maistu paremmalta kuin kinkku, johon on sipaistu päälle itsetehtyä sinappia. Tällä ohjeella ei voi epäonnistua. Sinapin voikin tehdä jo jääkaappiin, niin ei tule joulun alla kiire. Jotenkin ihana tehdä taas kaikkea jouluun liittyvää. Halusin koristella purkinkin, nyt kun aikaa tuntui olevan. Sinappipurkin koristelu muistuttaa kyllä hiukan arabialaista asua, mutta saa luvan kelvata.

Sinappi:

2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2 munaa
2,5 dl kuohukermaa
0,5 tl perunajauhoa
Sekoita ainekset kattilassa ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Varo, ettei pala pohjaan. Jäähdytä ja lisää 0,5 rkl etikkaa sekä halutessasi luraus konjakkia. Purkita ja säilytä jääkaapissa.



lauantai 6. joulukuuta 2014

Upea Suomi

Kuin tilauksesta sainkin pakkasaamun heti ja kamera kaulassa koiralenkille. Niin kauniita värejä ja sitä kuuraa ja huurretta.










torstai 4. joulukuuta 2014

Marraskuu

Oli pakko palata hakemaan kameraa, kun oli niin upean värinen taivas aamulla. Onneksi hain, sillä värit hälvenivät nopeasti. Tällä kertaa ei tarvinnut harmitella hetken häviämistä, sillä ne oli ikuistettu kameraan. Luonnonihmeitä, joita meidät on tänne luotu ihailemaan. Eikä istumaan pelkästään tietokoneen ääressä näyttöä tuijottamassa. Nyt odotan pakkasaamua ja lunta, jotta voisin kuvata kuuraa ja huurretta, ritisevää jäänpintaa sekä lumihiutaleita. 
Pitkästä aikaa kundaliinijoogatunnilla ja nyt on niin energinen olo. Voisin tehdä vaikka mitä!



tiistai 4. marraskuuta 2014

Puiset kynttilänjalat tuunattu

Vihdoinkin valmista! Aina kun menin hakemaan valmiita kynttilänjalkoja, niin huomasin maalia puuttuvan jonkin mutkan takaa. Ja taas oli maalattava yksi kerros lisää.  Mutta nyt on koko kynttiläjoukko koolla ja tykkään niin. Valkoiset kynttilät ovat muuten ainoat oikeat kynttilät, muita en kelpuuta.
Mustaa maalia olisi vielä paljon jäljellä, mitähän seuraavaksi tuunaisi?


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kynttiläjalkojen tuunausta

Vanhoissa tavaroissa on jotain viehättävää ja varsinkin, jos niitä pääsee hiukan muokkaamaan oman tyylisiksi. Löysin vanhan kotitaloni varastosta puisia kynttilänjalkoja. Pohjassa olikin teksti eli olin saanut sen joululahjaksi mummulta ja papalta joskus 70-luvulla. Papalla oli oma sorvi, jolla teki näitä. Nappasin kynttilänjalan mukaani ja sen jälkeen kartutin kokoelmaani kirppiksiltä eri muotoisilla puisilla kynttilänjaloilla. Ne suorastaan huusivat kirppispöydistä- Osta minut!
Pientä tuunausta vaativat pintaansa eli päätin maalata ne mustaksi. Hioin kevyesti pinnan hiekkapaperilla ja suihkutin uutta väriä muutaman kerroksen. Spray-maalilla saikin tosi tasaisen ja kauniin pinnan, ja mattamusta peitti hyvin vanhan pinnan. Hiukan vanhat kolhut näkyvät, mutta sehän kertoo vain elämästä.
Vielä vaativat pari lisämaalikerrosta, sillä maalasin aika ohuita kerroksia, ettei lähde valumaan. Ja muoto on sen verran haastava, että on maalattava joka suunnasta. Muutaman päivän kuluttua on kokoelma valmis esiteltäväksi.
Tässä kirpparilta ostettu puinen kynttilänjalka

Juuri maalattuna

Tässä toinen malli kuivuneena eli matta pinta näkyy hyvin



perjantai 31. lokakuuta 2014

Kesän kauneimmat puutarhakuvat

Keräsin tähän viime kesän parhaat hetket ja kuvat. Taas mentiin keväästä syksyyn, kuukausi kerrallaan. MIten paljon iloa saakaan puutarhasta!

HUHTIKUU

Huhtikuu alkoi jouluruusun kukinnalla, krookuksilla ja terassikahvittelulla lampaantaljalla istuskellen. Kevät!




TOUKOKUU

Toukokuun kukkaräjähdys! Omenapuut, päärynäpuut ja luumupuut olivat aivan täynnä kukkia. Hullaannuttava näky ja kukkia oli nuuhkittava joka päivä. Tulppaanit sekoittivat valkoisen kukkameren punaisilla sävyillään.







KESÄKUU

Kesäkuussa ihaillaan aina lumipalloheisin kukkia ja jännitetään kirvoja. Kummat voittavat? Tänä kesänä ahkeran myrkytyksen ansiosta kukat. Iiriksiä, helmipensas, syreeni, perhosorvokki ja pikkusydän. Kesä on alkanut, juhannuksen raesateesta huolimatta.




HEINÄKUU

Heinäkuussa köllöteltiin helteessä. Ja käytiin Itävallassa vilvoittelemassa. Piha jäi ihailtavaksi, kovin paljoa ei jaksettu tehdä.








ELOKUU

Luumuja, omenoita ja päärynöitä. Kevään kukkasato tuotti paljon hedelmiä. Syyshortensiakin aloitteli kukintaa ja liljat tuoksuivat huumaavasti.








torstai 30. lokakuuta 2014

Lokakuu

 Terassin viereinen istutusalue uusittiin kesän aikana ja tästä poistettiin 2 suurta pensasta. Nyt tilalla on kiviä ja muutama kasvi, joiden alusta on katettu tervanvärisellä koristekatteella. Kasveiksi valikoitui heinä eli viiruhelpi, mantsuriankärhö, kärhö Hagley sekä mustilanhortensia. Maata pitkin suikertaa tuivio sekä lamoherukka, ja keskikesään valoisuutta lisää valkoinen kurjenpolvi. Kuparinen lyhty saa loistaa kynttilänvaloa kivien päällä. Muutos alkuperäiseen on suuri ja nyt vaan odottelemme ensi kesää, jolloin kaikki kasvit pääsevät vauhtiin.
Lokakuu ei ole vielä lopettanut puutarhatöitä. Aamulla istuttelin lisää tulppaaneita ja narsisseja, niitä on niin ihana odottaa aina keväisin. Ja vielä riittää leikkaamista sekä haravoimista. Viime vuonna istutin viimeiset sipulikukat joulukuun alussa. Paljon riittää myös ihasteltavaa, ensimmäinen kuura ja riite veden pinnalla, sumu ja aamurusko. Vielä kun selviäisi näistä niin pimeistä illoista.







keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vielä saa nauttia syksystä

Syyskuun lämpö hellii kohta meitä taas. Nyt saa vielä nauttia vihreydestä, sadosta ja kaikista syksyn kukkijoista. Kiertelin pihassa kuvaamassa, ja huomasin hortensioiden saaneen jo punertavan sävyn ja helmipihjajan marjojen muuttuneen valkoisiksi. Köynnösporttikin on jo peittynyt mantsuriankärhön ja amurinviinin alle. Nyt mietin, että pitäisikö tuo vasemmalla oleva kirsikkapuu kaataa pois? Se onkin yllättävän suuri ja peittää näkymää. Ja sadosta ei yleensä ehdi nauttia, kun linnut syövät ne jo ennen kypsymistä.

Kirsikkapuu kaatoon?

Helmipihlajan valkoiset marjat

Kuutamohortensia

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Alpeilla osa 2

Päätimme lähteä nyt pidemmälle vaellukselle eilisen kokemuksen rohkaisemana. Ilmoitin kovaan ääneen, että kai me nyt kävellään hissiasemalle (20 min. hotellilta). Huomasin kyllä miehen kummastuneen ilmeen, mutta olin päättänyt olla reipas kuntoilija. Niinpä auto jäi hotellillle ja kävelimme. Hotellilta kertoivat, että valitsemamme panoraamareitti kestää 2-3 h. Haaveilin jo pitkistä tauoista, kylmästä juomasta alppimajalla ja auringon paistattelusta.
Menimme bussilla Ellmaun kylään, joka näyttikin jo hiukan viriilimmältä kylältä.Sieltä tavoitteena kävellä hohe salvelle takaisin. Pystysuoraa rinnettä funikulaarilla ylös ja sieltä taivaltamaan. Ensimmäisen tunnin jälkeen saavuimme keitaalle. Kysyimme vielä varmistusta reittiin ja saimme kuulla kävelleemme harhaan. Ja että oikeasti se reittimme pituus on 5-6 tuntia kävelyä. Tässä vaiheessa makasin jo aurinkotuolissa raatona. Mä en jaksa. Itkupotkuraivaria en ottanut vielä tässä vaiheessa.


Ei muuta kuin urheasti matkaan taas. Kummallista oli, että välillä kyltti näytti 3 h aikaa kohteeseen ja tunnin lompostelun jälkeen 3,5 h. Olisi ehkä kannattanut investoida kunnon vaelluskarttaan.


Loppumattoman kävelyn jälkeen pääsimme perille. Maisemat reitin varrella olivat upeat ja kaikki vastaantulijat näyttivät hymyilevän hyväkuntoisilta. Ai niin ja sieltä hissiasemaltahan käveltiin vielä hotellille, kun joku oli niin ehdottomasti halunnut. Illalla kävimme syömässä italialaisessa. Itävaltalaiset eivät osaa laittaa ruokaa. Mutta viini oli hyvää.
Viimeiset päivät vietimme sateisessa Salzburgissa. Ja pääsin jopa ostoksille Europarkin upeaan ostoskeskukseen.

lauantai 16. elokuuta 2014

Alpeilla

Veti hiljaiseksi, kun siippani totesi, että pitäisi varmaan ostaa sellaiset katkaistavat housut. Mitäh? Ovat kuulemma kätevät siellä vaelluksella, kun niistä saa näppärästi shortsit. Ei ikinä, totesin ja ilmoitin kulkevani mieluummin hikisenä täydessä varustuksessa kuin alentuvani katkohousuihin.
Siitä se sitten eteni, suunnittelu alppimatkalle, josta olemme haaveilleet useamman vuoden. Kyllä, olemme niin keski-ikäisiä jo. Matka suuntautui Söllin kylään Itävaltaan ja riskien hajauttamiseksi päätimme ottaa viipaleen kaupunkilomaa päätteeksi eli pari päivää Salzbourgissa (en kertonut miehelle, mutta toki tiesin siellä olevan hyvät shoppailumahdollisuudet). Lähtöpäivää edeltävänä päivänä kummastelin matkalaukun sisältöä, missä on mekot, korkkarit ja ne paremmat vaatteet, joita yleensä tulee pakattua matkalle mukaan? Laukun sisältö näytti kummalliselta, shortseja, urheilupaitoja, lippis (apua!) ja vaelluskengät. Tässä vaiheessa mieleeni alkoi nousta pieniä epäilyksen siemeniä.


Lento Muncheniin ja sieltä vuokra-autolla Mittenwaldin kautta Sölliin. Mittenwaldissa nautimme järkyttävät wienerschnitzelit, joiden pinnasta haistoi rehellisen ihran tuoksun ja lihaa oli ihan järeä kimpale. Ja sitten sateisessa säässä Itävaltaan. Ja huomio kaikille Itävallan matkailijoille, heinäkuussa sataa tosi usein. Siis tilastojenkin mukaan joka toinen päivä.
Söllin kylä näytti maalaistytönkin silmään epäilyttävän pieneltä. Avasimme auton oven ja vastaan tulvahti aito lehmänpaskan haju. Että tällainen loma. Kaarsimme paikallisen marketin pihaan ja ostimme pullon punaista. Ihan varmuuden vuoksi. Neljän tähden hotellimme ei sekään saanut aaltoja aikaiseksi, kalusteet olivat suoraan 70-luvulta ja alakerran kahvila-konditoria osoittautui pieneksi kakkuvitriiniksi ruokasalin keskellä. Ja minä kun luulin herääväni joka aamu juuri paistetun pullan hajuun. Hotellilta vääntäydyimme sitten kylälle lenkkareissa ja sadetakeissa. Illan istuimme kaatosateessa paikallisen pubin nurkassa. Eikä koko kylässä näkynyt ketään muita. Jännittävää. Luimme epätoivoisena sääennustusta, joka lupasi sadetta koko viikoksi. Mulla ikioma sadeloma on.


Toisena päivänä ei satanut, mistä olimme kovin otettuja. Hyppäsimme hissiin ja aloitimme Hohe Salven valloituksen. Huipulla vietettiin Pyhän Annen päivää. Söimme Apfelstrudelit, jotka olivat ihan järjettömän hyviä. Ympäristössä oli monennäköistä tapahtumaa, kirkonmenot alkamassa pihalla, jodlausta sisätiloissa ja lehmien kevätmeininki rinteessä. Alppeja parhaimmillaan. Apfelstrudelit nautittuamme lähdimme alas jalan.


Vakuutan, että se alasmeno on takuulla yhtä rankkaa kuin ylöspäin kapuaminenkin. Varpaat muusina, reidet hapoilla ja polvea särki. Pääsimme puoleen väliin parin tunnin vyörymisen jälkeen ja loppumatka sujui oikein kätevästi hissillä.

Aurinko paistoi laaksossa mukavasti ja vaihdoimme shortsit päälle ja siirryimme kiertämään lähellä sijaitsevaa vuoristojärveä. Palauttava lenkki, sanoi mies. Tässä kohtaa olisi varmaan pitänyt jo jonkinasteiset hälytyskellot kilkattaa. Järven ympäri on oikeasti pitkä matka ja insinöörinä olisi pitänyt osata laskea reitin pituus ympyrän kehän pituuden kaavalla ja arvioida rehelliset kilometrit sen perusteella. Reippain mielin matkasimme, sillä rinteen jälkeen tasainen maasto tuntui suorastaan huvilta. Ihailimme sinisen ja vihreän sävyjä. Perhoset lentelivät ja matka taittui.


Järven ympärillä kohosivat lumihuippuiset vuoret (Wilderkaiser-vuoristo eikä Kaiserwursti, niinkuin muistin). Matkan varrella nenääni pelmahti vuohenjuuston haju. Ajattelin jo salaattia alppimajan terassilla, mutta syy hajuun löytyikin laitumelta. Siellähän ne kirmaisivat, vuohet. Puuskuttelin jo loppumatkasta ja tuijotin edessäni kulkevia pohkeita. Mies oli näköjään reenannut salaa, ja minä kun olen nähnyt sen koko talven sohvalla vaakatasossa. Voiko kunto säilyä 20 vuotta tekemättä mitään? Ympäri mentiin kunnialla ja illalla nautimme hotellin aurinkoisella terassilla juomat ja kävimme syömässä kylällä. Annosten kokoa ja rasvaisuutta voi kuvata ainoastaan yhdellä sanalla: tuhti. Söin kolmasosan juustoknödeleistä ja vatsani riippui syömisestä polven korkeudella.

Ja huomenna jatkamme matkaa.

perjantai 15. elokuuta 2014

Palava rakkaus

Löysin muistikirjastani tämän runon palavasta rakkaudesta ja jokin siinä tunnelmassa kosketti. Se oli kirjoittamisen arvoinen. Kuvassa palava rakkaus kuitenkin kukkii eli ehkä palmikkokin on löysätty.

Talo harmaa, sokeat ikkunat.
Tukka tiukalla palmikolla.
Sänkipelto kovetti jalkapohjat.
Horisontti tuli silmää tutummaksi.
Pihassa palava rakkaus.
Nupulla vuodesta toiseen.
Kesästä toiseen kukkimatta.
- Leea Keto-


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014