lauantai 26. huhtikuuta 2014

Eksyin puutarhaan enkä halua löytää takaisin

Se on nyt vihdoin täällä. Kevät! Onnellisena pää pilvissä ja varpaat mullassa. Aurinko paistaa ja vihreä työntyy esiin. Tervehdin kaikkia kasveja ja nautin koiran kanssa aamuauringosta. Levitän lampaantaljan terassin portaille ja istun siihen, suosikkipaikkaani. Kuppi kahvia ja hymy. Kauan olinkin pois. Olen onnellinen, eikö se riitä?
Tänään kävin jo puutarhaliikkeessä ostamassa taimia. Annoin itselleni luvan törsätä uusiin taimiin, miksi en ostaisi niitä, jos kerran rakastan puutarhaa? Eikö silloin pidä toteuttaa haaveensa ja suunnitelmansa? Istuttaa pian, jotta ehtii nähdä kasvun. Vuodessa ei ehdi paljoa. Entä elämässä sitten, ei ehdi paljoa siinäkään. Montako kertaa saan vielä nähdä tulppaanien kukkivan?
Jouluruusu on kukkinut jo heti, kun lumet sulivat. Se oli toissa joulun hankinta joulukukaksi. Ihme ja kumma, että sain sen selviämään kevääseen ja että se lähti kasvamaan. Kaunis!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!