perjantai 15. elokuuta 2014

Palava rakkaus

Löysin muistikirjastani tämän runon palavasta rakkaudesta ja jokin siinä tunnelmassa kosketti. Se oli kirjoittamisen arvoinen. Kuvassa palava rakkaus kuitenkin kukkii eli ehkä palmikkokin on löysätty.

Talo harmaa, sokeat ikkunat.
Tukka tiukalla palmikolla.
Sänkipelto kovetti jalkapohjat.
Horisontti tuli silmää tutummaksi.
Pihassa palava rakkaus.
Nupulla vuodesta toiseen.
Kesästä toiseen kukkimatta.
- Leea Keto-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteistasi, niitä on aina yhtä ihana lukea. Ihan kuin istuisi ystävänsä kanssa auringon lämmittämillä rappusilla ja vaihtaisi ajatuksia!